Huomen aamulla Saksaan! Jes jes, jes.

Pojat Goslarist oli sit täällä, ja oli kyl aivan mahtavaa ja kivaa, mut ei kyllä mennyt iha suunnitelmien mukaan (ei siis todellakaan). Nojaa, niin kai se useesti on. Ei pitäis suunnitella liikaa elämäänsä. Elää vaan, kyl se lutviutuu.

Kävin tänään tekee kurssivalinnan koululla ja hankin itselleni vanhojen tanssiparin. Sekin nyt sit hoidettu. :> Eilen loppu työt.

Tiistaina oli vähän sairas meno joonaksella ja vähän sairaan pitkään.. siinähän sitten töihin oli mukava mennä, mut hei elämä on ja siitä pitää nauttii, kun kerta on nuori ja kaikkee. Elämä alkaa maistuu hyvältä myös Suomessa. Se on siistiä. Mä jopa iloitsen että koulu alkaa. (oon vähän outo?)

Ei kai muuta ku, että aamulla nousen 6.30 koneeseen ja maanantaina tulen takaisin.

Ciao Bellas!

P.S. Rakastan tätä tunnetta, että oon Suomessa aikuinen, enkä sellainen pikku teini kuin Saksassa. Se on täällä paremmin. Vastuu ja vapaus, kiitos.

PERSE !

päätelkää ite


ps. mä en oo vieläkää pakannut mitään, suunnitteilla ois mut en jaksa, siis ku en ole lähössä

älkää loukkaantuko siellä suomessa, mä tykkään teistäkin, mutta hyvästit on vaan niin pirun vaikeet, että mun kyynelkanavat on jo ihan kuivat

ekaksi oon tosi kiiressä koko ajan tekemäs kaikkee mm. tapaamassa kavereita tai pakkaamassa tai jotain muuta sellaista ! mut siis tosi kivaa aikaa

JA SIIS EILEN ! :)))))Mun kaverit oli järjestäneet mulle yllätysbileet ! ja siis olin ihan täysin onnessani ! :)) ne oli suunnitellu niitä jo koko kevään.

tänään on mun läksiäisjuhlat perheelle, sekin on kivaa :)

en ehdi yhtään miettii että tuun jo ensi viikolla suomeen. siiis mulla ei ole aikaa miettiä. enkä haluukkaa miettiä. saan päänsärkyä asiasta.

kaikki on mukavaa (:

Ei voi muuta sanoo, ku et elämä on aika mukavaa aikaa! :)))

Siis täällä kaikki hyvin ja siis parhaimmillaan, vähän peloissaan suomeen tulosta, mutta suljen aivoni pois päältä ja elän, ja sit tuun suomeen ja oon taas iloinen. :) Ja siis oon vähän hullulla päällä. Kaikki on kivaa.

Pojat goslarista tulee meille kesällä ! =)))))) jihuu, 24.7.-3.8 ! että tuon sit saksan melkein heti suomeen perässäni. voll schön.

Ey alter, was geht? Wir ghettokinder gehen in die hauptschule. (mustu tuntuu että vaan katri ja saana ymmärsi ton mutta samapa se :D )

Eli oli siis saksan koulujärjestelmän huonoimmassa koulussa viikon ajan, koska halusin nähdä muutakin kuin tätä eliitti "lukiolaisia". Täällä missä asun jaetaan lapset 4 luokan jälkeen kolmeen ryhmään, eliitti (jotka tulevat tekemään ylioppilastutkinnon, keskiverto (nekin voi tehdä abin, tosin vaikeempaa niille) ja sitten pohjasakka, joka voisi jo 11 vuotiaana sijoittaa itsensä sossun jonoon, koska sinne monet päätyy joka tapauksessa. No siis päätin sitten, että haluun nähdä vähän jotain uutta ja ennen kaikkea tappaa ennakkoluuloni näitä Hauptschule:ssa olevia kohtaan, koska siis niitä pidetään kauhukakaroina, joita ei ole kasvatettu ollenkaan ja ne on vaan laiskoja ja tyhmiä. Viikon koulussa käynnin jälkeen huomasin, että kaikki olikin ihan toisella tavalla mitä ne lukiolaiset oli mulle selittäneet... heti ekalla tunnilla ottivat ne koululaiset mut ihan täysin mukaan kaikkialle, välkälle ja tunneilla ne kyseli kaikkea suomesta ja oli NIIN mukavia ja ystävällisiä, että siinä kuoli sit ennakkoluulot. Toi viikko oli yksi mun parhaista viikoista täällä. ne kutsui mut myös päättäjäisbileisiinsä. ;) p.s. ne oli melkein kaikki ulkomaalaisia. ja opin turkkia. :D

Oon edelleen sillei puoliks kipee. Ärsyttää. :<

Olisin halunnut, että pojat Goslarista olis tullu meille viime viikonloppuna, mutta ei ne sit saanu tulla, koska meillä on niin paljon ohjelmaa edessä seuraavina viikonloppuina, ja vanhemmat halusivat vielä vähän rauhaa, kun oli äitienpäiväkin ja isovanhemmat tuli meille. Mä en oo se tyyppi joka innostuu ideasta heti ja tosi innoissaan, mutta kun me puhuttiin Georgen kanssa niiden tänne tulosta viikko sitten niin innostuin heti. Mutta jouduin illalla vielä kuivaamaan kyyneleitä kun olin niin pettynyt, ettei se toiminutkaan, että ne tulee. :((( no puhuttiin just eilen illalla Georgen kanssa siitä, että milloin ne suomeen. Ja sit tulin taas iloiseksi :)

ei kai muuta. : >

Olin perjantaina nousi yhtäkkiä vaan kuume ja niin nopeesti ku se oli noussukki ni se laski lauantaina. Makasin yhden päivän ihan vaan sängyssä ja nukuin. Sit luulin, et se meni ohi ja lähdin lauantaina Mareiken Länsi-Saksan mestaruuskisoihin U-18 lentopallo. Olin siellä Mareiken vanhempien kanssa ja oli tosi mukavaa, ne vanhemmat on tosi kivoja. (muuten jouduttiin taas vaihteeksi istumaan ruuhkassa pari tuntia.. että se niistä vapaista nopeusrajoituksista saksan autobahneila).

No oon nyt kuitenkin edelleen kipeenä. Olin koko alkuviikon koulussa kuitenkin, mut sit tänään jäin himaan, kun ei mulla ole ollenkaan ääntä ja muutenki vähän pässi olo.

ärsyttää kyllä aika mukavan paljo, koska tänään on Tanz in den Mai, eli siis Vappu. No sini makaa himassa, ja kuuntelee sitten mitä kaikkea kivaa kaverit on tehneet. mut hei elämä on !


Aloitin viime viikolla uuden harrastuksen kaverini kanssa. Mentiin vaan BodyFit:tiin, vaikka meillä ei ollut aavistustakaan, mikä se on. No se oli siis lihaskuntotreeniä. Siellä sit käydään kuukausi ainaki. Piti saada jotain uutta elämääni.

Musta tuntu pääsiäisen aikaan, että alan olla valmis. Voisin jo alkaa siirtämään itseäni suomeen. Mutta nyt taas on tosi eri tunne. Mä en oikein tiedä, mitä mä ajattelen, parempi on olla vaan ajattelematta ja elää. Tuntuu vaan niin tyhjältä. Katon huonettani ja tiedän että yhtenä päivänä mun laukku on pakattu ja kaikki on tyhjää. Mua odottaa suomessa niin paljon, mutta mä menetän myös niin paljon. Oon vaan liian kaukokatseinen. Sen jos voisin poistaa, niin tyytyväinen olisin.

Hyvää Vappuu!

Moroo. =))
Oon ihan valkoinen, tai siis pilkullinen, koska maalasin tänään meidän puutarhatalon (sellanen varasto) ja oli tosi lämmin ja hauskaa. :) (siis tein sen vapaaehtoisesti, ettette luule, että mua täällä orjuutetaan, mutta kun jotenkin on tullut suomesta opittua, ettei saa katsoa vierestä kun muut työskentelee (kiitos äiti&isi)). :D

Pääsiäinen on ohi, mutta loma jatkuu vielä ensi maanantaihin. Olin viikon itävallassa laskettelemassa. Enpä ole koskaan lasketellut villapaidassa ja istunut tauolla topissa lasketelessa. Oli koko viikon pelkkää auringonpaistetta ja asteita 20 + 2 metriä lunta ja unelma pisteet. Elikkäs voin suositella hiihtolomaa alpeilla! ;)(p.s. onnistuin polttamaan nenäni ekana päivänä kun en ollut rasvannut sitä... ja loman jälkeen mulla on aurinkolaseista aurinkorajat, näyttää aika tyhmältä. :D

Pääsiäinen oli kiva, oltiin suvun kanssa yhdessä ja tykkään suvustani. Eilen käytiin viemässä sisko sen yliopistokaupunkiin, kun sen loma loppui ja toinen lukukausi alkoi. (sillä oli siis tässä 2,5 kk lomaa välissä helmikuu yms.) Olin kyllä aika surullinen, koska tiedän että aikani vähenee ja sitten tiedän, ettei enää ehditä tehdä niin paljoa yhdessä. Meistä tuli läheisempiä tässä keväällä, kun se oli lomalla kotona. :/ Toisaalta olen huomannut, että perheen kanssa ollaan lähennytty ihan kauhean paljon yhden kuukauden sisällä: en osaa enää kutsua hostvanhempiani nimillä, mitä en koskaan uskonut käyvän. Se tuntuu kauhean vieraalta sanoa nimi, eikä esim mama /papa, vaikka alussa aina sanoin nimillä. Se tuntui vaan jossain välissä vieraalta, en tiedä edes miksi. Kai me ollaan nyt ihan oikea perhe. Hassua, mutta oikeesti ihanaa. Mä olen näidenkin tytär ja mulla tosiaan on kaksi perhettä. :)

Kotiinpaluu ei mua pelota. Mä tiedän, että mulla on vielä aikaa täällä ja ehdin vielä tehdä asioita, mutta uskon olevani valmis palaamaan myös suomeen sitten heinäkuussa. Iloitsen jo perheestäni suomessa ja kavereista ja kaikesta, mitä mä suomessa rakastan. Elikkäs mulla ei ole mitään paniikkia. Olen tällä hetkellä oikeastaan todella onnellinen, ehkä onnellisempi kuin koko vaihtarivuotenani.

Aurinko paistaa ja asteita on 23. Elämä hymyilee. :) Saanalle onnea ! 18 v !

p.s. jännittää kun äiti ja isi tulee tänne kesäkuussa, sitten kummatkin vanhempani oppivat tuntemaan toisensa. (=

Huomenna meen discoon vähän tanssimaan ja elän päivä kerrallaan. Kohtahan me nähdään suomalaiset ystäväni ! :)

Halihalo !

En ole nyt kunnolla päivitellyt pitkään aikaan joten teen sen nyt. olen myös ollut erittäin vähän yhteyksissä sinne kotosuomeen (antakaahan anteeksi).

Olin siis viikon Itävallassa laskettelemassa hostisäni koulusta kooton ryhmän kanssa ja oli aivan ihanaa. :) Nyt vielä kaksi viikkoa koulua ja matkustetaan perheen kanssa Itävaltaan laskettelemaan. Alpit on vaan niin kauniit, henkeesalpaa. olin siis tuolla (27.2-7.3)

Sitten olin 8.3 Amsterdamissa. Rakastuin. Amsterdam oli vaan jotenkin mun mieleen, kaikki se arkkitehtuuri ja kaikki. Kaunis kaupunki. Se päivä oli yksi vaihtarivuoteni parhaista, oltiin koko perheen kanssa siellä.

Sitten olin viikon kotona, ja hostäitillä oli synttärit. Käytiin syömässä ja lahjoitettiin sillei (me lapset: sisko, veli, minä ja siskon poikaystävä argentiinasta) sellaiset kuvat, jotka oltiin tehty kuvaamossa. Tällä hetkellä siis naamani roikkuu suhteellisen isona olkkarin seinälle niinkuin muidenkin lasten. Viikko oli muutenkin hetkinen piti tehdä sitä ja tätä. Oltiin mun kemiankurssin kanssa keilaamassa ja oli sika kivaa. Joten ensi viikonloppuna pidetään singstar-ilta. :D

14.3 jouduin hyvästelemään siskon poikäystävän, koska matkustin Berliiniin ja se matkusti takasin sillä välil kun olin berliinissä. Eihän siinä voinut muuta kuin itkeä. Toinen asuu niin kaukana, ettei sitä ehkä ihan joka vuosi nähdä. :( Siitä oli tullut mulle jo todella läheinen ja tykkäsin siitä ihan sikana. Se oli kuin kolmas veli ja samalla toinen isoveli. No mä sitten matkustin pois ja siinä se, Berliini kuivasi mun kyyneleet ja synnytti melkein uusia.

Berliinissä olin siiis puolivuosivalmennuksessa ja siellä oli mun lisäksi 30 vaihtaria ja mulla oli tosi kivaa. Siis opin siellä niin paljon kaikkea uutta ja tapasin niin mielenkiintoisia ihmisiä, etten osaa edes kuvailla. Tulin kaikkien kanssa hyvin juttuun. Päivisin käytiin mm. DDR:n aikaisessa vankilassa, Potsdamissa, saksan eduskuntatalossa yms.. ja illalla istuttiin baarissa tai maattiin kaikki päällekkäin sohvalla tai shoppailtiin. Berliini oli ihana. Tutustuin siellä pariin tyyppiin paremmin ja toinen niistä asuu onneksi tässä lähellä Düsseldorfia. Se tulee Meksikosta ja ymmärrettiin toisiamme niin hyvin. Oli ihana viikko siis, olin aika surullinen kun jouduin astumaan junaan, mutta sitten junassa tulinkin iloiseksi, että nään taas perheeni ja kotini. Eli siis kaikki hyvin. Paitsi että kaipaan vähän kavereitani sieltä, koska vaihtari vaan ymmärtää toista vaihtaria paremmin kuin muut. BERLIN <3Onneks nään sen meksiloisen viel ennen ku matkustan.

Olo on outo. 3 kuukautta jäljellä. mitä tulisi ajatella? tai oikeastaan tärkeämpi kysymys on :"Mitä mä oikeastaan ajattelen?" Tiedän vaan, että suljen sen ajatuksen pois todella mieluusti pois. Se ettei tarvii ajatella sitä helpottaa. Mulla on vielä paljon aikaa tehdä kaikkea.

Yksi poika sanoi hyvin tuolla puolivuosivalmennuksessa:
"Jokaisen lopun jälkeen tulee uusi alku" ja "Jos olet surullinen, että se on ohi, niin oikeasti sinun tulisi olla iloinen siitä, että suret, koska silloin se oli hienoa aikaa, joka ei koskaan katoa."

Näihin sanoihin lopetan

Apua mua ahdistaa nyt just kirjottaa, vaikka suunnittelin että kirjotan, joten en kirjota. Liikaa asiaa. Haluisin vaan soittaa puhelinringin, selittä yhelle ja sit selittäis muille kaiken mitä täällä käy.

pieni katsaus elämääni. olin juuri viikon itävallassa laskettelemassa isäni ja sen koululaisten kanssa ja oli todella ihanaa.

sitten olin myös amsterdamissa ja oli kivaa. kaunis kaupunki.

mun kone on edelleen toimimattomana koska mulla ei oo aikaa korjata sitä.

oon ens viikon berliinissä.

kun olin viikon pois koulusta niin kaikki tuli mulle tänään, että ne oli kaivannut mua. :))
olin iloinen.
nyt loppu

Nyt oli sit pakko kirjoittaa tuli käsky ylemmiltä (äiti ja isi + lukuisat kaverit). Mulla on kestäny päivittää niin pitkää kun aika menee nopeesti ja oon niin kiinni tässä elämässä täällä ja mua alkaa ahdistaa kun pitäisi jotenkin yrittää alkaa jollekkin selittämään tätä kaikkea ja tai se että joku selittäisi mulle kaikkea mitä suomessa tapahtuu, enkä kuitenkaan tajuisi mitään. Nyt mä tiedän todella, ettei ihminen voi elää kahden maan välillä, se kotimaa on löydettävä, ja tällä hetkellä saksa tuntuu siltä kodilta.. mua jo pelottaa että miten mä pystyn pitämään saksaan yhteyttä kun oon suomessa, kun mulla on jon yt ahdistuskohtauksia suomeen yhteydenpidon kanssa.. no ei kai pidä miettiä etukäteen.

Elikkäs saana ja katri oli täällä pari viikkoa sitten viikonlopun ja oli siis niin kivaa ja naurettavaa. Siis nauroin (ja söin) mahani kipeäksi. Oltiin Kölnissä ja hengailtiin solingenissa, eikä jaksettu mennä discoon koska maattiin vaan kotona ja juteltiin ihan sikana. Olin todella onnellinen, että tytöt oli täällä. ((= Perhekin tykkäs niistä, varsinkin saanan ghetto-aksentista. ;DDD Hey Altoy !

No sitten elämä on ollut normaalia kouluelämää ja kavereiden kanssa hengailua, jalkapallon ja tenniksen pelaamista. Mä olen lähentynyt ihan valtavasti jotenkin tammikuun aikana kavereiden kanssa ja nyt voin vihdoinkin mennä vaan kaverin luokse ja olla sen kanssa siellä kahdestaan, maata sängyllä ja kattoa telkkaria collarit jalassa ja hiukset rasvaisina ja vaan puhua pulputtaa. Mä olin jo joskus vaipunut siihen uskoon, ettei tota koskaan tapahdu, että mä oon ikuisesti vähän kaukaisempi kavereistani, mutta ei se oikeastaan pidäkkään paikkaansa. Tietysti on eri asia, että oon tuntenut esim. Kiden jo 10 vuotta ja oltiin kuin majakka ja perävaunu aina, mutta silti.

Saksani on 1000000 x parempi kuin alussa, ja sen huomaa sillei vaiheittain. Mutta siis teen edelleen virheitä ja mulla on edelleen aksentti, josta en siis pääse oikein eroon varmaan koskaan, mutta ei se mua häiritse. Välillä ilostuttaa, kun ihmiset sanoo, että hei luulin et oot saksalainen (tosin sillon en kyllä ole selittänyt koko elämän tarinaani, vaan pari lausetta normisti).

koulussa oon ihan iloinen, koska pystyn tekemään nykyään kaiken mukana. :))) okei välillä vähän hitaammin mutta silti. :D

Tänä viikonloppuna olin perjantaina discossa ja sitä ennen oltiin Sassilla hengaamassa ja oli siis ihana ilta, ja tanssin ihan sikana ja olin ihan väsynyt kun saavuin kotiin ja siis oli mahtavaa. Lauantaina oli Larissa luona vaan hengailemassa ja jauhamassa kaikkea. Sunnuntaina en oikein tehnyt mitään muutaku vähän läksyi ja luin kirjaa.

Mulla on nyt mennyt kuusi kuukautta ja vähemmän kuin viisi on jäljellä ja tuntuu kummalta. En oikein tiedä mitä enää ajatella, äskenhän oli elokuu helsinki-vantaalla. Ja silti on tapahtunut niin paljon, etten voi tätä ikinä selittää. Niin monet tunteet on tähän mennessä käyty läpi ja niin monet muutokset myös. Kaikkein kauheinta oli eilen, kun mulle tuli hetkeksi se tunne, että mähän oon aina ollut täällä, ja sit tajusin, etten olekkaan ja että mulla on kaksi elämää, joista toinen on mun osalta katkolla, mutta muiden osalta se liikkuu eteenpäin. Toisaalta en voi muutakuin sanoa, että oma päätökseni lähteä oli varmasti yksi parhaista päätöksistäni.

Elämä rullailee täällä hyvin eteenpäin. Ensi viikolla on YFU:n tapaaminen ja kaverin synttärit. Sitten parin viikon päästä matkustan Itävaltaan hostisäni koulun mukana ja sitten onkin kohta mun mittelseminar eli puolivuosi valmennus Berliinissä. Ja siis bääh mun koko kevät on täyteen jo buukattu ohjelmaa. pitää elää hetkessä.

Ainiin eilen bussissa luulin olevani keskellä turkkia. :D Olipa aika kumma olo koska koko bussi oli täynnä turkkia ja miten ne puhu saksaa, mäkin osaan paremmin. Oli myös hiukan ahdistavaa istua siellä yksinäisenä niiden keskellä, mutta olin reipas ja sinisilmäinen suomalaistyttö ja mua ei jaksanut niiden juttelut hirveesti häiritä. Enkä vaan jaksa hei pelätä jossain bussissa! Onko vähän pelleä? Ei vitsi toi mun siskon poikaystävä ei anna mun tulla bussipysäkiltä yksin kotiin yöllä ja siis matka on n. 3-4 minuttia? Onhan se mukavaa kun joku sut kotiin hakee tai saattaa, mutta äähhrrgg musta tuntuu myös aika kahlitulta sillon. onneksi oon sentää saksassa enkä argentiinassa esimerkiksi, jossa voi käydä niin ettei ne tytöt saa poistua talosta oikein koskaan (ainakin ton poikaystävän mukaan).. että siinähän oliski. Mutta siis kaikkeen tottuu ja tuntuu varmaan tosi vapaalta tulla suomeen, kun äiti ei oo ihan joka toinen sekuntti lähettämäs viestiä miten menee ja kuka sut saattaa kotiin. huoh sitä vapautta. suomalaiset luonnonlapset, kiitti et suomes on niin turvallista.

Ei kai muuta kuin moiii :)

p.s. mun oma kone ei viel toimi...

Mun kone sekoo ja on sekoillut nyt virusten ja matojen takia pidemmän aikaa, joten nyt suljen tästä koneesta netin jonkun ajaksi eli olen vähän koneella. Älkää ihmetelkö jos en vastaa sähköposteihin kovin nopeasti, koska alan käyttää perheen tietokonetta, ja en jaksa käyttää sitä kovin usein. :)


Joten siis moikka!

jungs




pelattiin biljardia, ja vaikka näyttääkin kuvasta päätellen niin kumpikaan ei ole kännissä :D

lisään myöhemmin lisää :)
näissä kuvissa esiintyvät siis sini, georg ja jonas :>>

Siis viikonloppu oli ehkä yksi elämäni parhaista ! Olin Goslarissa Georgen luona. Siis jännitin perjantaina ihan sikana junassa ja siis vielä soitin katrille paniikkipuhelun, että entäs jos kaikki vihaaki mua ja olihan se nyt aika erikoista mennä pojan luo, jota ei ole kahteen vuoteen nähnyt ja jota viimeeksi suuteli kun hyvästeli rautatieasemalla. No mutta siis kaikki oli jotenkin tosi samanlailla Goslarissa kuin ennenkin vaikka siis kaikki olikin jotenkin muuttunut. :) Perjantaina mentiin illalla Georgen, Jonaksen ja Maselin kanssa discoon, jossa viivyttiin viiteen. Oli kyllä niin hauskaa ja pojat vielä katto mun perään hyvin. Ainiin sit kuudenmaissa käytiin vielä mäkissä, ku jonaksella oli nälkä... :D

Lauantaina nukuttiin pitkään (kahteentoista) ja syötiin yllättäen kahdestaan Georgen kanssa aamupala (muut perheestä oli jo jostain kumman syystä jo syöneet ?). Käytiin kävelemässä ympäri Goslaria pari tuntia ja oli jotenkin ihana nähdä kaikki ne paikat: Kaiserplatz, Ratsgymnaisium, koriskenttä (saanan ja kiden muistoissa varmasti myös ;> ) ja siis kaikki paikat. Ilmakin oli koko viikonlopun ihanan kirpeä, mutta aurinkoinen koko ajan. Käytiin vielä leffassa Georgen ja Jonaksen kanssa, ja nähtiin nopeasti Georgen tyttöystävä (joka on siis tyylii varmaan vihaa mua? mutta samapa se, ei sillä oo mitään syytä olla vihanen. koska ollaan gegen kaa kamuja. mut hei naiset sellasii ne on, minkäs teet. :D ).

Leffan jälkeen käytiin ostamassa Expertistä Wii-ohjain, jonka meille myi Masel (noiden yksi kaveri), koska se työskentelee siellä. Sitten illalla mentiin ekaksi kapakkaan pelaamaan biljardia, ja sieltä Jonakselle pelaamaan Wii:tä ja Guiter Herota. Oli ihan sika hauskaa ja laulettiin vaan kaikki ihan järkyttävillä äänillä. Ja aika lensi. Oltiin taas viideltä yöllä himassa.

Sunnuntai alkoi jo mulla raskaasti. Tajusin, että kohta viikonloppu olisi ohi. Se oli haikeeta. Sunnuntaina syötiin sitten perheen kanssa, tosin luonas eikä ollenkaan aamupalaa. :D sitten mentiin vielä kävelylle Georgen kanssa ja juteltiin kaikkea ja muisteltiin vanhoja aikoja. oli jotenkin niin nostalgista. Sitten vika tunti ennen mun junan lähtöä istuttiin Georgen olohuoneessa. Kumpikin katso kelloa ja oli aika surullista jotenkin. Mä en koskaan tiedä, millon nään seuraavan kerran ne kaikki. Siinä sit istuttiin ja oltiin hiljaa.

Jonas tuli puol tuntia ennen lähtöäni, ja molemmat Georg ja Jonas saattoivat mut juna-asemalle. Siellä sitten halattiin pitkään ja sidottiin lupaukset jälleen näkemisestä. Jotenki ehdin jo unohtaa koko junan, kun se sitten saapui heräsin todellisuuteen. Astuin junaan ja katottiin vielä toisiamme ikkunasta ja en voinu mitään kun kyynelet vieri poskille. Silti olin jotenki iloinen. Kaikki oli silti niinkuin ennenkin. Tää ystävyys kesti jo kahden vuoden tauon, joten tää kestää pidempäänkin. Ja niinku saksaksi sanottais "Wir haben uns voll gut verstanden."

Kaiken lisäksi oli ihana, kun siellä Georgen kotona juttelin sen äitin kanssa myös tosi paljon ja oli tosi rentoa jotenkin. :)Ei vitsi mulla on kyllä ollut onnea kun olen löytänyt noin mukavat ystävät. Meillä oli niin mukavaa, että en voinut koskaan kuvitellaakaan, että kaikki menisi noin hyvin.

Toivottavasti pojat tulee nyt meille keväällä ja ainakin ensi vuonna sitten kun olen Suomessa. (Tiedotus teillekki äiti ja isi.) :D

okei nyt oon jo niin kauan venyttäny tätä kirjottamista että nyt on ihan pakko kirjoittaa, koska muuten en enää pysty kirjoittaa asioita. Jotenki tuntuu vaan aina tosi raskaalta selittää asioita juurta jaksaen, huoh. no yritän jotain väsätä tähän.

Elikkäs olin joululomalla kotona ja laskettelemassa Alpeilla. Hostsiskoni poikaystävä Argentiinasta saapui jouluaattona tänne ja siis se oli jo joululahja koko perheelle. No siis on kyllä ollut sen kanssa aika hauskaa. Se puhuu saksaa ja espanjaa ja englantia sekasi ja mä vastaan sille välillä saksaksi välillä espanjan heikoilla taidoillani. Mutta lähinnä aina repeen ku jutellaan. :D Poikaystävä on tosi kiva ja erittäin siis ERITTÄIN kohtelias ja avulias. Me ei kuitenkaan tulla aina ihan täysin juttuun ihan vaan kulttuurierojen takia. Esimerkiksi sille on erittäin suuri ongelma, että mä kannan tavaroita ja teen asioita itse. Ja mulle taas on ongelma, kun se tulee ottamaan mun kantamukset käsistä ja haluaa kantaa ne mun puolesta. Kuulostaa hyvältä, muttei kyllä aina ole. Mä olen sen verran itsenäinen nuori suomalaisnainen, että mä osaan ihan ite kantaa laukkunu ja pakata auton tai hakata puita. BOUH! Mutta muuten tullaan juttuun. :D

Joululomalla vierailtiin paljon sukulaisilla. Oltiin joka päivä jossain menossa. Oltiin jouluna myös kirkossa ja se oli oikeestaan aika kaunista. Näin paria kaveria loman aikana ja vaihdettiin lahjoja muutaman kanssa. Sit sain suomesta kaikkia ihania paketteja. kiitos kaikille niistä. Teitte mut tuplasti iloisemmaksi. =))) Täälläkin sain lahjoja ja olin innoissani kaikista. (: Käytiin myös lomalla taas Saunassa.

Uutena Vuotena meillä oli koti tyhjänä ja sain kutsua pari kaveria meille. Oltiin neljän tytön kesken ja kokattiin ja juotiin vähän. Oli kyllä ihan mahtava ilta. Lopuksi nukuttiin vielä kaikki mun sängyssä kun en jaksettu tehdä sänkyjä noille. Oli ihana olo. :) sitten perjantaina lähdettiin perheen kesken etelä-saksaan laskettelemaan.

Se oli mukava reissu, näin nähtävyyksiä ja laskettelin. Se argentiinalianen poikaystäväkin oppi laskettelemaan parissa päivässä suht hyvin. Se ei edes aikaisemmin ollut koskaan lunta nähnykkään. :D

7.1. alkoi jälleen koulu ja olin aika ilonen siitäkin. Mukava olla lomalla paljon perheen kanssa, mutta on aina ihana nähdä kaverit koulussa.

ainiin ennen lomaa oli ne yhdet synttärijuhlat. voisin vaan laulaa niistä "Bund bund bund sind alle meine kleider..." Oli hauskaa. :)

p.s lupaan lisätä joskus kuvia tänne

lähden huomenna goslariin !

Siis oikeesti viikonloppu oli NIIIN GEIL (= aivan mahtava siis), ettei ole rajaa. Perjantaina oli discossa, lauantaina tapasin kaveriani, olin bundesliga-pelissä (jossa oli muuten ihan järkyttävän kylmä ja kaiken lisäksi peli oli aivan tylsä sen tasoisille pelaajille), illala lauantaina täysin jäätyneena menin sitten yhden kaverini poikakaverin luo, ja siellä sit vähän hengailtiin pienellä porukalla (nää oli taas näytä berufschule/hauptschule tyyppei). Sunnuntaina olin Larissan kanssa luistelemassa, iltapäivällä vielä kirkkokonsertissa (kun voi vanhemmat laulaa kirkkokourossa. oli muuten yllättävän hyvä) ja sit viel sunnuntai iltana naapurilla synttäreillä. koko viikonloppu oli koko ajan jotain tekemistä ja ihan sika kivaa. =)))

Ainoa huono hetki oli perjantaina discon jälkeen. Kaverini piti saattaa mut kotiin ja oltiin sovittu että tavataan discon edessä kahdentoista jälkeen, niin että otetaan 00.15 bussi. No poikahan ei sit ilmestynykkää sinne, ootin vielä vähän aikaa ja aloin käydä jo aika ärsyyntyneenä. Se ei ilmestyny sinne sit ni lähdin yksin ja jouduin ottamaan toisen bussin, joka ei aja kotini ohi ja ajoi vielä myöhemmin 00.25. Kaikki kaverit oli ihan huolissaa ninku normaalisti, kun matkasin ekaksi yksin bussilla ja sitten vielä kävelin 20 minuuttia himaan yksin. Mua ei oikeestaan voinu vähempää kiinnostaa, että olin yksin, koska en vaan jaksa pelätä. MUTTA se mua suoraan sanottuna raivostutti, että tää poika feidas mut, koska tollasta ei vaan tehdä saksassa. (siis kun täällä toi kotiinsaatto on niinku pakko pojan osalta ihan sama oliko se sun poikaystävä vai kaveripoika tai luokkakaveri). Ärsyyntyneenä sit soitin kaverilleni ja purin sille sit. :D

Täytyy nyt viel sit sanoo, että toi poika oli ihan sika nolona maanantaina ja pyyteli kauheesti anteeksi, koska oli ollut niin tuubassa, ettei oikein hahmottanu, että piti mutkin sitten kotiin viedä. Olin sille viel vähän aikaa aika kylmä, mutta kun vaan osaa olla vihanen kellekkää(pitäisi kai opetella joskus sekin taito, annan liian helposti anteeksi), ni piti sit antaa anteeks. mut saa kyllä kuulla kettuilua multa koko mun vaihtarivuoden loppuun asti.

Ei kai muuta, ku että odotan joululomaa ja varsinki ensi perjantaita, koska kaverillani on 18-vuotis partyt ja teemana on 7 eri väriä pitää pukea päälle, ja se asuu ihan mun lähellä joten voin viipyä pidempään. :) Ja jotenkin nyt oon niin iloinen se kesti sen 5 kuukautta, että sulla on ihan oikeita sydänystäviä ja että sä voit tosiaan soittaa niille keskellä yötä ja puhua vielä saksaa. find ich ganz ganz toooolll.

Kaikki on jotenkin hyvin. :)) Vähän joulustressiä on ollut, mutta sekin häviimässä. Mä en usko, että joulu on mulle mitenkään vaikeeta aikaa, vaikka aina kaikki sitä jotenki mulle toitotti ja täällä koulussakin opettajat kauhistelee, että tyttöraukka ei pääse edes jouluna kotiin, mutta kun ne ei tajuu mä OLEN KOTONA. pässit. kaiken lisäksi ootan joulua, koska musta tuntuu, että täällä on jotenki tosi kivaa aikaa perheen ja sukulaisten kanssa, ja sitten mennään vielä vähän laskettelee itävaltaan tai etelä-saksaan. Ja ainiin siskon poikaystävä argentiinasta tulee jouluaattona tänne ja viipyy pari kuukautta. :)

koulussa löysin hyvän saksankurssin (oppilaille jotka tulee muualta ku gymnasiumista tänne) ja siis siellä tehdään kaikkia pilkkusääntöjä ja kielioppijuttuja ja se on tosi hyvä mulle. (btw.osasin osan kieliopeista paremmin kun nää saksalaiset).

Olin vähä leffas täl viikol ja tehny kaikkee kivaa kavereiden kanssa. sit tänään kirjotin matikan... eipä ollu eilisillan kertailusta apua minkään vertaa. mietin vaan siinä kokeessa "onneks mä oon vaihtari". =D

viime lauantain suomen itsenäisyyspäivä oli ihana ! Ensinnäkin sain saint nicholaustag lahjoja ja sitten perheeni oli leiponu mulle kakun jossa päällä oli suomen lippu ja luki kermavaahdolla "suomi ja sini 6.12". Se oli ihanasti tehty. Sitten vielä tuli paketti kotoa. oikeesti mun päivää ei voinut pilata mikään.

Ei kai täs muuta, ku että viikonloppu tulee ja mä ooon jotenkin ihan sika onnellisena nyt, vaikka tiistaina illalla tulikin vähän outo tunne, sillei teki mieli mennä kävelemään pitkin mänttäriä ja tänään meinasin alkaa itkee, kun halasin Luisaa ja sitä harmitti, että lähden joskus takasinkin.

Oon niin kiitollinen, että mulla oli mahdollisuus lähteä. Kaiken tän taistelun jälkeen tuntuu, että olen jo pitkälti voiton puolella (toisaalta ei pitäis nuolastu ennen ku tipahtaa).

CIAO !

Ich warte schon so lange,
auf den einen Moment.
Ich bin auf der Suche,
nach 100 %.
Wann ist es endlich richtig,
wann macht es einen Sinn?!
Ich werde es erst wissen,
wenn ich angekommen bin.

Ich will sagen
So soll es sein,
so kann es bleiben.
So habe ich es mir gewünscht.
Alles passt perfekt zusammen,
weil endlich alles stimmt
und mein Herz gefangen nimmt.

Wenn es da ist werd ich feiern.
Ich weiß da ist noch mehr.
Es liegt noch soviel vor mir.
Ich lauf noch hinterher.
Bis jetzt fühl ich nur die Hälfte,
von allem was geht.
Ich muss noch weitersuchen,
weil immernoch was fehlt.

Ich will sagen
So soll es sein,
so kann es bleiben.
So habe ich es mir gewünscht.
Alles passt perfekt zusammen,
weil endlich alles stimmt
und mein Herz gefangen nimmt.

dieses lied passt so gut zum austauschjahr !

Jaah, mistäs sitä alottais. Tekisi mieli kirjoittaa saksaksi tai ainakin yrittää, mutta se ei oikein käy järkeen, koska ihmiset jotka tätä enimmäkseen lukee on suomalaisia. :D

On ollut aika erikoista aikaa jotenki tässä. Ja olen taas terve.

29.11 oli siis Luisan synttärit, ja niih, oli KIVAA, sanoisinko Geil :D Sitä ennen oli gastisäni synttärijuhlat myös (sen kavereille), mutta en ollut siellä kun noin 1- 1½ tuntia. Miten jokatoiselta saksalaiselta löytyy "partykeller" talosta? Siis noinkin luisan synttärit oli niitten partykellarissa.

Mä en kyllä ymmärrä aina välillä näitä ihmisiä täällä. Siellä partyissa juttelin yhden kaveripoikani kanssa ja sit jossain välissä kaverini tuli vähän siihen sillei "hei tuu tonne, että toi ei varmaan oo mitään parasta seuraa SULLE...". Sillei ihan kuin en ite osais seuraani valita! Mun teki mieli vaan sano, että hei haloo, mä olen tullut tänne saksaan yksin ja olen edelleen täällä, että ehkä osaan valita kaverini paremmin kuin sinä, jolle äiti hoitaa kaiken. Mutta onneksi en sit tehny sitä, koska joku voisi ehkäpä (?) vetää tollasesta kommentista herneet nekkuunsa. Ja hyväähän se tarkotti (btw. selvisi sit myöhemmin, että kysyinen poika eli tän kaverini joku entinen poikakaveri, ja tyttö oli varmaan vähän herkkänä siitä kun joku muukin jutteli sen pojan kanssa, luuli tyylii että oon iskemässä sitä :DDD).

Sunnuntaina oli perheen kanssa weichnachtmarkteilla Münsterissä ja oli hienoa.

Tiistaina kirjoitin enkun kokeen. Ja sitten keskiviikkona kävi hauska tapaus koulussa. Punastuin (jälleen kerranko?) jostain ihme syystä taas, ja no sitten Freddy päätti huomauttaa, että naamani saattaa hieman punoittaa jälleen. Olen jotenki alkanu jopa hyväksymään tän pirteen itessäni, vaikka vieläkin vihaan sitä sydämeni pohjasta. Vastasin sit Freddylle, että kyllä mä sen huomaan kun punastun, ja Freddy on muuten ainoa joka siitä huomauttaa, mutta ymmärrän senkin hyvin, koska se on vasta 16-vuotias pikkupoika, joka ei ole vielä pitkääaikaan edes 17-vuotta, ja kyllä se sitten joskus iänmyötä ymmärtää asioita vähän paremmin. Haha eipä sanonu enää mitään vastaan. No se sai sit kommenttinsa anteeksi iltapäivällä, koska talutti mut sellasen mäen alas koulun jälkeen, kun oli niin loskaista ja liukasta, että mun kengät vaan luisu eteenpäin, ja olisin ollut ehkä 7 kertaa sen 30 metrin matkalla perseelläni ilman sitä. (Nyt ostin paremmat kengät).

Keskiviikkona oli ensimmäinen puhuminen kotona. Kaikki kun ei aina voi mennä kuin ruusuilla tanssi. Mä oon jo nyt niin kotona, etten enää edes jaksa sillei aktivoida itseäni oikein, ja sitten perhe ei oikein tykänny, kun oon ollut kuulemma todella etäinen viime aikoina. Ja siis sellanenhan mä oon kotonakin jotenki, jos nyt edes ylipäätään suomessa vietän kotona aikaa. Mä oon omassa huoneessani ja teen omia juttujani, eikä se ketään ole ennen häirinny. Kun meidän perhe on suomessa jotenki sellanen, että kaikki on itsenäisiä, mutta täällä se on tosi tärkeää, että puhutaan paljon ja kerrotaan asioita, ja kysytään mitä kuuluu. Ja olin jotenki unohtanu sen. Varmaan senkin takia, että nyt mulla ei ole enää kavereita vaan ne on jo ystäviä jolle voin kertoa kaiken. Sillei niinku suomessa oon melkein aina kavereiden kanssa. Pitäis kai joskus muistaa, etten ole suomessa. =D Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin ja olen todella iloinen, että perheeni sanoo mulle, jos joku asia vaivaa, koska niin mäkin tekisin, jos mua ärsyttäis joku juttu.

Sit ei kai mitään muuta. Paitsi että olen jotenkin ihmettynyt siitä, miten kaikki mun kaveritytöt on jotenkin mukavia ongelmattomia tapauksia, mutta sitten kaveripojat vähän sellasia noh.. ei-niin-ongelmattomia, kuten yksi kaverini päätti sit yhtenä päivänä tulla pilvessä kouluun. olin aluks ihan varma, että sillä on jotain tosi korkeeta kuumetta tai jotain muuta, ja olin ihan huolehtimassa siitä ja tyylii taluttamassa sen himaan, mutta sitten hajusta ja silmistä selvisi totuus.. aika karuu hei. Jätkä joutu vielä taululle SOWI:ssa, eikä oikein tajunnu mitään. Mutta hei haloo, miten niin mukavatkin ihmiset voi olla joskus olla niin järjettömiä, kysympä vaan. Ja miten ne maikat ei huomannu mitään? Ja miten se oli kaikille muille kavereille ihan okei? najaa, ihmisii löytyy joka junaan.

viikonloppu tulee ja leivotaan hostmamin kanssa vähän, ja sit nään kavereita yms. kivaa :>

JA HEI ! mä suomensin tänään yhteiskuntaopin = SOWI:n tekstin kokonaan (kesti kyl pari tuntii), mutta siis oon niin iloinen, että pystyin siihen, koska jokatoinen sana on aina sellainen, että pitää eka ettii sanakirjasta ja sit suomalaisen version merkitys pitää kattoo viel wikipediasta.

ja olen onnellinen, että katri saa uuden perheen <3

Vihaan olla kipeenä! Mä oon varmaan sellanen mummeli joskus vanhana, joka ei suostu hyväksymään sitä ettei voikkaan enää juostu ja hyppiä niinkuin nuorena. Oon nyt jossain ihan ihme kuivayksä-flunssassa, silmätulehduksessa ja ne päivät kuukaudesta vielä tähän päälle. Enkä ole ollut 1½ viikkoon harkoissa ja ärsyttää. -.- Tänään jäin himaan, kun eilen kävin lääkärillä. Toivottavasti paranen tästä nopeasti. Kai sitä joskus pitää olla sairaanakin.

Täällä satoi sunnuntai iltana lunta ja olin tosi iloinen ja oltiin vähän lumisotaa ton veljen kanssa. Ihan mahtavaa! =)) Olin tosi iloinen, mutta maanantai aamun sarastaessa lumi olikin muuttunut loskaksi. Oli vähän sellanen "scheisse" fiilis. Tiistaina se lumi olikin sit jo sulanu melkein kokonaan, ja tänään on tiuha sumu ja lumi on poissa.


Viikonloppuna olin perjantaina kavereiden kanssa discossa, ja oli kivaa. Tapasin myös fudisjengiläisiäni siellä ja sekin oli mahtavaa. Paras oli kun halasin yhtä Lisaa tosi pitkään, ja se on aika poikamainen ja pojan näköinen niin kaikki kaverit tuli kyselee jälkeenpäin "Hei kukas toi oli, ettet oo kertonukkaa. ;)" Olisittepa nähny niitten naamat, kun kerroin, että se on tyttö. :DD Eivät meinanneet uskoa.

Sain kemian kokeen takaisin perjantaina ja sain 2- , ja keskiarvo oli 4. Että mä jatkan tätä hikkeilyä täälläkin. :D

Lauantaina mun piti mennä leffaan Annetten kanssa, mutta olinkin niin kipee, etten voinu. :( Joten olin koko päivä kokona. Sunnuntaina käytiin kirkossa ja sit syötiin siellä, kun oli joku kirkkokouron juhla. Oli aika maukasta, schnitzelii ja sillei. 8)

Maanantaina oli mun kaverin Luisan 16-vuotis synttärit (jotka on siis samat kuin suomessa 18-v. Se oli oottanu tosi pitkään niitä, koska oli ainoa alle 16-vuotias meidän porukassa) , ja olin leiponut sille mokkapaloja. Ja se tuli tosi iloiseksi siitä. Luisa on jotenkin niin ihana. <3 Muistuttaa jollain tavalla Kideä, koska se on tollanen kainolaan mahtuva sopivasti ja sit sellanen nauravainen ja pippurinen. Tällä hetkellä tykkään siitä ehkä eniten noista tytöistä. Lauantaina sen synttäreitä juhlimaan.

Maanantaina tajusin vihdoin ja viimein, miksi mut saatetaan aina kotiovelle kun olen kavereiden kanssa tai muuten vaan. Olin tulossa koulusta kotiin, ja sitten sellanen musta auto pysähty tien viereen kysymään tietä. Turkkilainen mies parikymppinen kyseli, että missä on työvoimatoimisto. No sanoin sitten että tätä tietä eteenpäin vain, ni kyllä se löytyy. Sit se sano jotain mitä en ymmärtäny ja seuraavaksi alko kyselemään, että miten me voitaisiin tutustua. Siinä vaiheessa sanoin vaan, ettei voida tutustua. Ja lähdin kävelemään. No auto tekikin sit uukkarin ja ajo vähän ohi menosuuntaani ja parkkeerasi pienelle parkkipaikalle, jonka ohi mun pitäisi kävellä kotiin. No tietty menin vähä paniikkii, vaikka olikin kirkas keskipäivä. olin kuitenki ovela ja pujahdin sellasille poluille ja kortteleihin, joihin se auto ei pääsisi. Siellä sit kierteln joku 10-15 minuuttia, kunnes päätin yrittää kotiin. Auto oli onneksi poissa. Ja pääsin kotiin, mutta nyt ainakin sitten tiedän, miksi nää mun vanhemmat ja kaikki kaverit aina paapoo mua sillei kotimatkan takia. Ehkä sitä on sittenkin jotain syytä vähän olla varovaisempi.

Ei kai tässä muuta. Oli aika sekainen entry, mutta oon vähän sekasi itekki tääl. Nyt alan neuloa.




joku, hannah, sini & lisa



mareike, sassi, sini & mareike (blondit radalla)




luisa + mokkapalakakku + minä

Huomasin juuri tänään saksalaistuneeni osaltani. Valot laitetaan aina pois kun huoneesta poistutaan ja yleensäkin vähälläkin valolla pärjää, ettei energiaa vaan kuluisi. Ja toiseksi, nyt on marraskuu, enkä ole laittanu omaan huoneeseeni lämmitystä päälle. Siis huoneessa on varmaan 17 tai 18 astetta, mutta olen jo tottunut siihen. Aika kummallista... no untavapeitostani en ole vielä luopunut. Mutta ihmettelen todella, että olen tottunut siihen, että kotona kuljetaan hupparipäällä ja villasukat jalassa, eikä se enää edes häiritse mua. Se on jo normaalia. Kaiken lisäksi, musta on ihan loogista, että tuuletetaan joka aamu ikkuna auki 5 asteista ulkoilmaa sisälle, kun herätään. Ilmahan on tunkkaista muuten. Mitenhän pärjään Suomessa mun pikku tuuletusikkunan kanssa, iskän pitää fiksata se iso ikkuna aukeemaan. :D

Muutenkin olen jotenkin tottunut kaikkeen tähän. Ja kun jonkun kanssa juttelen suomesta ja se kysyy, että häh miksi teette noin, oon sillei.. evt mut se on normaalia. :D Sillei kaikkeen tottuu, jopa siihen, että päivälliseksi voidaan syödä jotain makeita pannukakkuja sokerin ja kanelin kanssa. (Meinasi ekan kerran kun söin niitä päivälliseksi elokuussa niin alkaa itkemään)

Elämä alkaa olla tällä hetkellä vakaata ja uusia juttuja ei tule niin paljoa. Nyt tuntuu siltä, että elän kotona Saksassa (vihdoinkin. Mä oon jo vähän niinkuin keskieurooppalainen.. osittain tai ainakin haluisin olla). Kyllähän tämä aikaa vaati 1/3 osa on jo mennyt. NÄIN NOPEASTI ! =( musta tuntuu, että alan päästä vasta elämän makuun täällä, ja kohta se viedään pois.

Musta on niin kivaa kun koulussakin pääsen jo tekee kaikkee opetuksessa, kuten kemiassa voin käydä piirtelemässä taululle niitä jutskia. Mutta vaihtarina olo on myös kätevää, annan edelleen filosofian maikan olettaa, etten osaa saksaa siis minkään vertaa. :D Osallistun sillon kun huvittaa. ;D Ainiin erosin, muttei siitä sen enempää.

Jee tänään illalla tapaan vähän kavereita ja voi olla, että pääsen tanssimaan vähän valssia, kun meen käymään niiden tanssikoulussa. =)